Stroganoffia takareisissä..

Menestystä Turussa

2011-08-19T19:17:00.000+03:00

Kuva: Jaana Jyläntö / Johanna Gustafsson

Kävimme 14.8.2011 Turun näyttelyssä kääntymässä ja tuloksena oli upea VSP-sijoitus! Tuomarina Luane Williams, USA

ROP Fanfare`s Too Cool To Care / VSP Encautom`s Lovely Vanilla

Ankanpojasta joutseneksi... 22000€!!

2011-07-11T14:59:00.049+03:00

Laskinpa tässä huvikseni tätä Nillan tietä juniorista muotovalioksi. Vuonna 2007 kävimme muutamassa pentunäyttelyssä ja ensimmäinen virallinen näyttely on ollut Turussa 26.1.2008, jossa junioriluokka aloitettiin H:lla. Sitkeästi jaksoimme uurastaa ja ensimmäinen serti tuli siis Paula Heikkinen-Lehkoselta 28.6.2009.

Tämän jälkeen oli ylä- ja alamäkeä. Kehuja tuli yhtä paljon, kuin kritiikkiäkin. Parhaimpiin ”lyttäyksiin” taitavat kuulua Oulun H ja EH tai Rovaniemellä saatu EH. Siis kannatti ajaa ”vähän pidemmälle” näyttelyyn näiden tulosten takia vaikka EH onkin hyvä tulos, mutta tässä nyt haettiin ihan jotain muuta!!Tämän jälkeen seuraava onnenpotku olikin Tampereella, jossa itselläkin loksahti suu auki, kun oltiin NUK1, PN3 ja saatiin serti! Miettikääpä millaisessa joukossa!!! Ihan oikeesti...

Niin no, nälkä kasvaa syödessä! ”Ei olisi enää, kuin siitä yhdestä kiinni”. ”Kyllä se sieltä tulee, kun vaan jaksat yrittää”. ”Ei, kyllä se nyt on vähän liian lihava”. ”Anna sille enemmän ruokaa”. Jne jne jne.... Mutta jaksettiin yrittää ja kannustajia riitti!! Kiitos siitä!

Tässäpä hieman tilastoa:
26.1.2008 – 3.7.2011

3 x H
31 x EH
28 x ERI

3 x Varaserti
3 x Serti

36 luokkasijoitusta
6 Paras narttu-sijoitusta

Tässä vaiheessa joku saattaisi kutsua hulluksi... Voidaan kuitenkin todeta, että mielipiteet ovat tässä jonkin verran vaihdelleet..
Sitten päästään itse asiaan eli kustannuksiin:

Vuosi 2008
24 näyttelyä, noin 6678km
Jos lasketaan, että ilmoittautumismaksu olisi ollut n. 35€ ja diesel n. 1€ / L, niin kokonaiskustannukset noin 7518€

Vuosi 2009
16 näyttelyä, n. 6461km, kustannus n. 7021€

Vuosi 2010
16 näyttelyä, n.3686km, kustannus n. 4246€

Vuosi 2011
12 näyttelyä, n. 3068km, kustannus n. 3488€

Yhteenveto: 67 näyttelyä, 18692km,
kustannus noin 22274€. Ei paha.....?

Ottaen vielä huomioon, että 2008 – 2009 Iitu kulki mukana. 2010 oli Vespa ilmoitettu muutamaan näyttelyyn. Ja kustannuksiin ei ole laskettu luetteloita, jos sellaisen sattui ostamaan, leirintä- ja hotellimaksuja, ruokailuja, näyttelybokseja ym ym.. Tänä vuonna on vielä Oulun reissu kokonaan tekemättä, joten tilastothan menevät kokonaan uusiksi!!

Harrastaminen on halpaa ja oisi ne rahat kai voinut huonomminkin käyttää...?

Silmissäsi näen sen....

2011-07-08T08:16:00.000+03:00

Nyt oli aivan pakko harjoittaa suurta vääryyttä ja "varastaa" Kirsi Aallon (Whiptails kennel) ottama kuva, jossa katse kertoo kaiken. Tarina ei koskaan kerro saiko tämä handlerin "spanielin katse" aikaan avoimen luokan voiton ja sitä myötä sen sertin?

Kuva: Kirsi Aalto

SE ON SIINÄ!!!!

2011-07-04T12:53:00.000+03:00

Team Stroganoff ylpeänä esittää:

Encautom's Lovely Vanilla, Suomen muotovalio

Kuva: Kirsi Aalto

Niin siinä sitten kävi, että sitkeys palkitaan.
Karjaalla 3.7.2011 Jelena Kruus Virosta antoi Nillalle sen kauan kaivatun, viimeisen sertin ja neiti valioitui vihdoin ja viimein!! Edellispäivänä Juvalla saimme Harry Tastilta varasertin, koska kuumuus teki tehtävänsä ja Nilla päätti lopettaa esiintymisensä (kuten monta kertaa aiemminkin) ja parempi siis voitti. Joka tapauksessa fiilikset lauantaina olivat aivan loistavat ja sunnuntaina ennemminkin lähdettiin hakemaan hyvää arvostelua. Toisin kävi ja loppu onkin historiaa!!!

Nyt siis Nilla pääsee viettämään niitä ansaittuja "eläkepäiviään", tosin muutama reissu vielä tehdään, koska olemmehan jo ilmoittautuneet osaan loppukesän näyttelyistä, mutta ehkäpä ei kuitenkaan enää tarvitse tuomarimetsästystä harrastaa.. Niin ja Kepolle luvattu palkintokin on tulossa..

Sen sijaan Vespa saisi nyt alkaa vankentumaan, jotta pääsisi missimittoihin ja Nillan sertin myötä ei "tarvitse" enää kaikkia Suomen näyttelyitä kiertää vaan voimme osallistua Iitunkin kanssa maastoihin!

Tässäpä siis tällainen pikapäivitys, koska tämä tapahtuma piti päästä jakamaan koko maailman kanssa. Koetetaan parantaa tapojamme ja saada parempaa tiedoitustoimintaa aikaiseksi!

Rakkaat kiitokset teille kaikille,

jotka olette meitä jaksaneet kannustaa,

ettekä antaneet heittää kirvestä kaivoon vaan jaksoitte uskoa,

että tulos on saavutettavissa!

Te tiedätte millaisen työn takana tämä tulos oli!!!

Uusia perheenjäseniä!!

2010-10-26T11:24:00.026+03:00

Tässäpä pikaista päivittelyä..
Valitettavasti aika tuntuu menevän ihan kaikkeen muuhun, kuin tänne päivittelemiseen, joten kaikki kunnia niille, jotka innokkaasti jaksavat omia blogejaan päivitellä. Lisäksi pitäisi roikkua vielä Facebookissa ja kirjoitella sähköpostia niille kavereille, joihin viime aikoina tuo yhteydenpito on jäänyt vähemmälle! Tässä siis anteeksipyyntö kaikille niille, jotka koette jääneenne viime aikoina paitsioon yhteydenpidossa. ANTEEKSI!!

No kuten tuo otsikkokin kertoo, niin iloksemme saimme adoptoitua pikku-kissakaksoset Padasjoelta. Eräänä päivänä heistä Apulassa ilmoiteltiin ja illalla pikkukissat köllöttelivät jo sohvalla. Tutustuminen neiti-koiriin meni oikein hyvin ja yllätyksekseni muuttoa seuranneena päivänä Takku-neiti köllötteli jo Iitun kainalossa. Rotta-herra taasen on vieläkin hieman "varautunut" koirien suhteen, etenkin Vespan pinnaa koetellaan kovin. Herra ei siis suvaitse koiran lähestyvän häntä vaan sähisee ja sylkee, kuin paraskin tiikeri, mutta jos Rottaa itseään kiinnostaa mennä koiran viereen, niin se on ihan ok. Vespa taasen ei pysty käsittämään, miksi pörriäiset saavat juosta ja rallata sisällä sydämensä kyllyydestä, mutta Vespan osallistuessa leikkiin, kaikki vain sähisevät ja sylkevät?? Vaikka Vespa yrittää leikkiä niiiin kiltisti, että vain osa matoista on aivan rullalla??

Takku miettii ja Vespaa pänniii

Rotta on miehiseen tyyliin vallannut kaukosäätimen itselleen

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa sujui rennoissa merkeissä

Valitettavasti tuo kuvien laatu on heikkoa, koska tällä hektisellä ensikohtaamishetkellä tarjolla oli vain kamerakännykkää, joten siihen oli tyytyminen.

Meidät voi bongata Lahdesta ensi viikonloppuna ja jos tuntuu,

että uutispimento kestää ihan liian kauan,
niin Otalammella kahvitarjoilu on yleensä pelannut aika hyvin!!
Teretulemast vaan..

Kartanon asettelua

2010-07-27T11:24:00.000+03:00

Olemme siis muuttaneet! Lähiöpäivät ovat taakse jäänyttä elämää ja paluu kotiseudulle on tapahtunut. Itse asiassa melkeimpä vanhan kotipaikan rajanaapuurin. Kaikki kävi todella äkkiä ja yhtä äkkiä sitä oltiinkin kartanon omistajia!! Kartano on siis oikeasti pieni omakotitalo Otalammella, mutta meille se on kartano!! Greykuumeen omaavalle Kepolle riitti myyntipuheeksi "Siinä asuu greyhound naapurissa", niin enempää ei tarvinnut anella.

Nostan hattua niille ihmisille, jotka päättävät muuttaa omakotitalosta pienempään asuntoon, koska voi sitä tavaran määrää, joka nyt muuttaa pienkerrostalosta mukana!!!! Ihan oikeesti!!
Lisäksi kun nyt on vielä ängetty kahden kämpän kamat yhteen autotalliin, ni arvatkaa vain, onko kaikkea kaksi? Eli jos joltain puuttuu jotain tai tarvitsette jotain, niin ottakaa yhteyttä!!!!

Kuten arvata saattaa, niin kaaos on käsillä. Kavereiden suureksi huvitukseksi, siis KOIRATTOMIEN ihmisten ihmetykseksi meillä oli kiire saada tyttöjen huone kuntoon, kun joutuivat jo heti maanantaina jäämään yksin kotiin. Hienosti oli kaikki mennyt ja upea verkkoportti-aitausviritelmäkin oli ihan whippettien omasta toimesta purettu. IHME ja KUMMA: Askarteluseura ei ollut kokoontunut ja kaikki oli mallillaan. Jopa keittiökin oli ihan paikallaan kotiin saapuessa. Toisen oven puinen portti nyt oli vähän siipeensä saanut, mutta kiva, että askartelu rajoittui porttiin..
On hauskaa katsoa koiruuksien rajatonta nautintoa tuosta villinä ja vapaana juoksemisesta. Torstai-illasta saakka ovat menneet pitkin pihaa sellaisella energialla, että luulisi Vespankin jo alkavan väsyä pikkuhiljaa.. (NOT!!!) Lisäbonuksena meidän pihahan on pelkkää ylämäkeä ja sisälläkin on kahdet rappuset, joten stroganoffitaso on taattu! Nillasta alkaa jo huomata muutaman päivän väsymisen, kun illalla nukkumaan kiivetessä alkaa jo puhti olla jaloista pois. Lisäksi kun tavaroita on yritetty paikalleen saattaa, niin Nilla on toiminut hyvävä työnjohtajana ja seurannut perässä koko ajan. Päivän harjoittelun jälkeen porraskävely menee kuin luonnostaan, eikä enää itkua yläkerrasta kuulu.

Ensimmäisen yön lauantaina tytöt viettivät pahvilaatikko-vapaa alueella omassa huoneessaan ja aamupissan jälkeen saivat tulla yläkerran patjalle köllimään. Voi sitä autuuden määrää! Seuraavat yöt onkin menneet omalla patjalla ja ihmetykseksi ovat jopa pysyneet siellä. Viime yöksi saivat vihdoin oman kolmen istuttavan sohvan ylös, joka sitten vastaisuudessa toimii nukkumapaikkana. Kerrottakoon, että oviaukothan on niin kapeat, että sohva piti hinata sisään yläkerran ikkunasta!

Kaiken häslingin keskellä ehdimme käydä näyttäytymässä sunnuntaina Tuomarinkartanolla. Vespa ei valitettavasti päässyt esintymään lainkaan, kun spurttailut ovat ilmeisesti tehtävänsä tehneet ja neiti sitten päätti ontua vasenta etujalkaansa. Eläinlääkäri kävi kehän reunassa toteamassa vaurion ja näin ollen jäimme pois kehästä. Vespa on siis saikkarilla ja ulkoilu pitäisi tapahtua ainoastaan narun päässä ja kaikenlainen riekkuminen kielletty kahden viikon ajan. No joo.. Helpommin sanottu, kuin tehty! Nilla taasen jatkoi samaa linjaa, kuin menneissä näytelmissäkin. Tuloksena AVK3, EH. Ei siis vieläkään skumppaa poksautettu!

Meillähän niitä kaiken maailman marjapuskia on pihassa ja lauantaina Laura sitten "opetti" villit & vapaat hankkimaan elantonsa luonnosta. Vespa on oikeasti syönyt pensaallisen karviaisia eli puska on siis tyhjä ja Iitu puolestaan tyhjentää mustaherukkaa.
Näin siis city-whippetit kotiutuivat maalle nopeasti..

Kun ei irtoo, ni ei!!!

2010-07-07T15:42:00.000+03:00

Salonkivaunu pakattiin perjantaina kauhean kiireen kanssa ja suuntana oli näytelmätäyteinen viikonloppu. Ison piipun juurelle parkkeerattiin ja taisi olla aika väsynyttä porukkaa, kun uni taisi tulla samantien. Hyvä, että sai jalat ruuvattua vaunusta alas, kun päät melkein osuivat tyynyyn. Lauantai-päivä vietettiin Forssassa niin hulvattomalla tuulella olleen Tino Peharin hoivissa ja tulokset olivatkin ihan kohtuullisia: Vespa JUK3, ERI ja Nilla AVK2, ERI. Tasaisen laskukauden jälkeen oli siis oikein mukavaa saada vaaleanpunaista nauhaa ja jonkinlaisia luokkasijoituksia ja emännän mieli on taas taistossa mukana. Siis valoa tunnelin päässä...? No karavaani taas tien päälle ja kuonot kohti Poria. Autossa oli tuskaisen kuuma ja tuntui, ettei ilmastoinnistakaan ollut vastaavaa hyötyä. Ei passaa valittaa, kun kohta on taas räntäkelit. Pikkuhippetit saivat vesikastetta matkan varrella ja Yyterin biitsit siinsivät jo mielessä.

Hyvä, että tuli haaveiltua, koska hiekkalaatikko olikin täynnä, eikä meitä päästetty sinne leikkimään. Eipä auttanut, kuin jatkaa matkaa Siikarantaan, jossa Salongille oli onneksi tilaa. Puitteet "romanttiselle" karavaanailulle KePon kanssa olisi olleet muuten ihan kohdallaan, kun saatiin vaunu n. 15m meren rannasta ja kalliolla olisi voinut auringonlaskua katsella jne jne.. Valitettavasti todellisuus iski ja palkitseminen jäi kanavartaisiin, jotka sai itse paistaa, kun matkanjohtaja taas suunnitteli pään tyynyyn kallistamista! Auringonlasku oli ihan jees, kun sitä vaunusta katseli. Sivutuuli nimittäin oli niin järjetön, ettei paljoa tehnyt mieli kallioilla istuskella.. SENTIMENTAL BULLSHI... :)

Aamulla näytelmät Porissa alkoivatkin ja onneksi saimme olla sisällä suht viileässä hallissa muiden hikoillessa auringon paahteessa. Taas lähdettiin jännittäen liikkeelle, kun Vespa oli JUK2, EHlla ja Nilla osaltaan AVK2, ERI. Tuomarina toiminut Tuula Plathan pohti pitkään ja näin kävi.. No kuitenkin lisäbonuksena saatiin PN4-sija ja pilkka osui omaan nilkkaan, kun Johannan kanssa kai liikaa ehdittiin järjestystäkin pohtia.
On se vaan kumma, kun kaiken tämän yrittämisen jälkeen meitä ei edelleenkään palkita sillä sertilöisellä!!
Onnittelut kuitenkin meitä paremmille ja Bonnywabitin kanssa jatketaan taistelua tulevissa kehissä :).

Kotimatka meni kuitenkin ihan mukavissa tunnelmissa hyvällä mielellä! Eurassa pysähdyttiin autoa jäähdyttelemässä ja grillaamassa viimeiset biffitkin pois ja illalla allekirjoittanut pakotettiin -22'c asteiseen veteen jäiden keskelle, aseella uhaten. Väkipakolla oli talviturkki pois heitettävä!! Voi olla, että uhkailu johtui pienestä naljailusta, kun huomasin Huittisissa, että JOKU oli ilmastointia räplännyt ja koko matka oltiin ajettu ECON-nappi pohjassa..!! :)
Kiva, että oli lämmin ja loppumatka taittuikin hyvin viileässä autossa, viileissä tunnelmissa.. Hihiii...

Tässä vielä pari hymytyttöä viime kesältä..

Kauheest kaikkee...

2010-06-29T10:25:00.000+03:00

Morotus vaan kaikille!

Tovi on taas vierähtänyt edellisistä pälätyksistä ja kauheesti on kaikkea päässyt tapahtumaan!! Mikään uutinenhan se ei enää ole, että vihdoin meillä on se oma kepo, joka on ansioituneesti ottanut homman hanskaan ja osoittautunut todella käyttökelposeksi ja omaksuu koulutuksen erittäin mallikaasti. Eihän tällaista potentiaalista yksilöä voi siis päästää enää karkuun, niinpä se piti sitten väkisin sitoa, jos ei muuten, niin asuntolainalla meihin muutamaksi kymmeneksi vuodeksi!!
Eli siis kartano on nyt hankittu ja asettumaan (lue: änkeemään kamat sisään) päästään heinäkuun lopussa. Pihaa tytöille on riittävästi ja takareisi-treeniä on luvassa, kun pihassa on parhaimmillaan n.9 metriä nousua!

Näytelmätilastoissa mennään edelleen samoilla tuloksilla eli Nillan viimeistä sertiä odotellaan edelleen. Vespakin saa vielä kehittyä runsaasti, ennenkuin tulosta syntyy. Iitun kilpajuoksu on myös jäänyt vähemmälle, kun neidin juoksua taas odoteltiin ja nyt se vihdoin tuli. Saa nyt nähdä osallistummeko kisoihin tänä kesänä? Tuo kartanon hankinta näet hieman verottaa nyt tätä harrastetoimintaa, mutta toivottavasti ensi kesänä on sitten aikaa touhuta... Näyttelyitä muutama ehditään kiertää ja toivottavasti sitä tulosta vihdoin tulee.
Sen sijaan Nillan siskot Wiivi & Viivi ovat omalla osallaan ansioituneita. Vaasan Wiivi (Encautom's Sweet Sugar) repäisi pari sertiä edellisissä näyttelyissään ja toinen Viivi (Encautom's Hot Tabasco) synnytti juhannuksena yhdeksän pentua maailmaan. Lisää pennuista ja synnytyksestä löytyy Melinan pentublogista.

Kunhan tässä nyt asettumaan päästään, niin täytyypä sitten taas koettaa saada päivitykset kohdalleen ja kuvia lisää!

Oikein mukavaa kesää kaikille!

Uusi vuosi ja vanhat kujeet

2010-01-04T11:37:00.002+02:00

Meillä vuosi vaihtui yllättävän hyvin. Päivällä haettiin apteekista DAP-pannat, joita löytyi vain kaksi kappaletta, mutta Iitun hermojen pitävyyden tiedettäessä ostin pannat vain Nillalle ja Vespalle. Tämä siksi, että ennen joulua meillä avattiin "joulukatu" raketeilla eli siis toisin sanoen sytytetiin valot niihin koko kesän ajan paikallaan roikkuneisiin ripustuksiin ja yhtä äkkisestä tulituksesta viisastuneena ajattelin, että jos saisi kaksi viipotinta istumaan jossain muualla, kuin mamman niskassa sohvan selkänojalla vuoden vaihtumisen aikana. No pauke onneksi alkoi vasta kuuden jälkeen ja illan mittaan yksittäisiä paukkuja kuuluikin ja klo 23n jälkeen nostettiin jo hieman äänen tasoa telkkarissa ja puolen yön maissa tytöt olivatkin jo kai niin turtuneita ääniin, että paukkeen ollessa kovimmillaan ei meidän sohvalla tehty elettäkään panikoimisen suuntaan! WOW!!

Sen sijaan, että pauke olisi vatsat saaneet kuralle, niin tuhotiimi N & V olivat aatonaattona pöllineet keittiön työtasolta appelsiinipussin ja ahneuksissaan ahmineet onneksi vain yhden hegelmän puoliksi (loput löytyivät sohvan alta) ja työpäivän jälkeen kotiin saapuessa oli vastaanotto ja haju sen mukainen.. 8 ripulikasaa lattialla ja kolmet oksennukset sohvaSSA. Ei siis mitenkään sohvaLLA niin, että ne saisi pois raaputeltua vaan imeytyneenä sisuksiin. Upeeta.. No siinäpä sitten vedettiin vatsalääkkeitä ja saatiin biorytmit ja muutkin hapot kohdalleen, mutta tuoksu on edelleen aika mehevä!

Harmillista noin muuten, että kunnon lenkit ovat pakkasen vuoksi jääneet vähiin ja välipäivinä päästiinkin montulle hengailemaan ja paineita päästelemään. Muuten hyvä, mutta lunta oli sinne kasaantunutkin noin puoli metriä ja meidän päästely olikin sitä, että ihminen käveli ensin ja raivasi tietä ja kolme pientä porsasta tepastelivat tyytyväisenä aurattua polkua pitkin ja irroittelusta ei ollut tietoakaan. Edes Vespa ei viitsinyt vaivautua riekkumaan vaan tyynesti seurasi jonkin matkaa ja päätti hetken päästä poistua ihan itsenäisesti pois extreme-ulkoilusta ja juosta autolle. Onneksi tämä poistuminen jäi vain yritykseksi, koska neidille kuitenkin taisi iskeä paniikki tästä itsenäistymisyrityksestään ja palasi jonon jatkoksi.
Eilen illalla äkkäsimme tuon normaalilenkin yhteydessä käytettävän peltokaistaleen, johon muut ulkoilijat olivat tehneet pienen polun koirineen pellon ympäri. Illalla yhdeksän aikaan ei muita ollut näkösällä, joten yksi kerrallaan riekkumista uskallettiin harjoittaa ja höyryjä tosiaan pääsikin ulos. Vespakin nukkui koko yön kainalossa ilman, että olisi yön aikana keksinyt yhtään "leikkihetkeä luuta heitellen" yöllä.

Työpaikalla ollut juttua siitä, että meillä Iitu nukkuu peiton alla jalkopäässä ja Nilla ja Vespa päät tyynyllä, peiton alla itseni majoittuessa keskelle ja työkaverit eivät ihan tätä uskoneet. Niinpä Vespasta seuraavat kuvat, jotka otettu vuoden ensimmäisenä aamuna. Ensimmäisessä kuvassa neiti ihan unten mailla ja toisessa kuvassa hieman häiriintyneenä paprazzin toiminnasta.

Team Stroganoff toivottaa
oikein riehakasta ja menestyksellistä
vuotta 2010!

Ihana aamu

2009-11-04T08:57:00.001+02:00

Niinpä.. Tänä aamuna nti koiranomistaja sitten nukkui huolella pommiin ja heräsi siis 1,5 tuntia kellon soimisen jälkeen. No eipä siinä sitten auttanut paljoa pyristellä vaan siinä hampaita harjatessa laitettiin mussukoille ruokaa ja pantaa kaulaan samaan tahtiin. Ulos päästyämme huomasin, että pakkasen puolella ollaan ja maa oli todella kauniisti kuurassa. Lisäksi puistikon reunassa kuuran alta pilkottivat moniväriset lehtikasat todella kauniisti! (Tää ihan hämmenty tästä kaikesta!!) Kummasti tämän kaiken keskellä se kiire unohtui ja tehtiinkin hieman pitempi lenkki, kuin aamulla tavallisesti teemme. Jopa Vepsukkakin kulki joukossa mukana, eikä kengurumeiningistä ollut tietoakaan! Sitä paitsi neiti on oli ollut siivosti koko yön ja kumpikin hätä tehtiin tänä aamuna ensimmäistä kertaa ulos!!! Kyllä on hieno tyttö!! :)

Vespan viritys

2009-11-01T22:03:00.001+02:00

Maanantai-iltana jännitys oli huipussaan, kun näytelmäryhmä Liettuasta saapui ja toi mukanaan meille iiiiihanan pienen vauvan. Vauva siis saapui Dominija-kennelistä ja on yhteisomistuksessa Melinan kanssa. Vanhemmat tytöt eivät olleet rannassa mukana tervetuloa-komiteassa vaan odottivat kiltisti kotona. No kuten arvata saattaa, niin pyöritystähän pikkumopo sai osakseen... Onneksi kuitenkin neiti sopeutui hyvin ja otti oman paikkansa laumassa. Iitun kanssa kavereiksi alettiin melkein heti, mutta Nilla taasen ei oikein fan clubiin liittynyt. Pientä kyräilyä on ollut ilmassa, mutta nyt ne tuossa sohvalla jo kaulakkain makaavat..

Tässä ainoa kunnon kuva pikkuneidistä, koska jostain syystä sohvalla lojuneet kalsarit ovat jokaisessa napatussa kuvassa ja niiden julkaisu ei ole sallittua... :)

Syksy tulee

2009-09-21T12:39:00.000+03:00

Kesä mennyt on ja syksy saapuu.. Tylsää!! Onneksi tämä kesä ja syksyn alku ollaan saatu nauttia ihanista ilmoista ja sateista ei siis vielä tietoakaan. Toivottavasti sama peli jatkuu, kunnes lumi tulee maahan.
Kovin olemme kesän aikana harrastaneet ja ihan ok tuloksia ollaan saatu. Nillan kolmas serti on edelleenkin hakusessa, mutta eiköhän se sieltä vielä tule! Näköjään tää meillä menee yksi / vuosi..
Maastoiluakin olemme käyneet harrastamassa ja tulokset olisivat voineet olla ihan hyviäkin, mutta meidän tuurilla tullaan kokovartalokipsissä kotiin. Tytöt siis starttasivat Mustialassa ja pisteet olisivat riittäneet molemmilla finaaliin saakka. Nillan debyytti päättyi alkuerissä kolmen kiepin kuperkeikkaan ja näin ollen jatkoa emme edes suunnitelleet. Iitu taasen juoksi niin kovaa, että matkan aikana yksi etuvarpaan kynsistä jäi jonnekin? Onneksi nyt on jo jonkinlainen tynkä kasvanut ja meno maistuu jälleen. Hurjan näköistä touhua oli! Nillallakin oli lainassa kuonokoppa, joka matkan varrella hukkui jonnekin. Onneksi se kuitenkin löytyi, mutta säpäleinä..

Täytyy tässä nyt yrittää kunnostautua tämän kirjoittelun kanssa ja yrittää päivittää kuulumisia useammin. Kesän kiireet ovat vaan pitäneet tiukasti pois koneen äärestä, mutta toivotaan muutosta. Ja syksyn aikana on toivottavasti uutisiakin tulossa, mutta palataan niihin myöhemmin!

Kiitos taas kesästä kaikille "osallistujille" ja meitä kisoissa avustaneille! Ilman teitä emme olisi pärjänneet senkään vertaa!!

Teretulemast vaan juu..

2009-07-22T13:38:00.001+03:00

Joo, no jottei toi blogin lisääminen olis ollut niin helppoa, ni pitihän tämäkin sitten tehdä vaikeesti.. Eli siis ei oikein teksti asettunut tuohon omalle sivulle, niin koetetaan nyt sitten tätä kautta.. Tänne siis vaan Tervetuloa noin niinku tulevaisuudessa!!