Meillä vuosi vaihtui yllättävän hyvin. Päivällä haettiin apteekista DAP-pannat, joita löytyi vain kaksi kappaletta, mutta Iitun hermojen pitävyyden tiedettäessä ostin pannat vain Nillalle ja Vespalle. Tämä siksi, että ennen joulua meillä avattiin "joulukatu" raketeilla eli siis toisin sanoen sytytetiin valot niihin koko kesän ajan paikallaan roikkuneisiin ripustuksiin ja yhtä äkkisestä tulituksesta viisastuneena ajattelin, että jos saisi kaksi viipotinta istumaan jossain muualla, kuin mamman niskassa sohvan selkänojalla vuoden vaihtumisen aikana. No pauke onneksi alkoi vasta kuuden jälkeen ja illan mittaan yksittäisiä paukkuja kuuluikin ja klo 23n jälkeen nostettiin jo hieman äänen tasoa telkkarissa ja puolen yön maissa tytöt olivatkin jo kai niin turtuneita ääniin, että paukkeen ollessa kovimmillaan ei meidän sohvalla tehty elettäkään panikoimisen suuntaan! WOW!!
Sen sijaan, että pauke olisi vatsat saaneet kuralle, niin tuhotiimi N & V olivat aatonaattona pöllineet keittiön työtasolta appelsiinipussin ja ahneuksissaan ahmineet onneksi vain yhden hegelmän puoliksi (loput löytyivät sohvan alta) ja työpäivän jälkeen kotiin saapuessa oli vastaanotto ja haju sen mukainen.. 8 ripulikasaa lattialla ja kolmet oksennukset sohvaSSA. Ei siis mitenkään sohvaLLA niin, että ne saisi pois raaputeltua vaan imeytyneenä sisuksiin. Upeeta.. No siinäpä sitten vedettiin vatsalääkkeitä ja saatiin biorytmit ja muutkin hapot kohdalleen, mutta tuoksu on edelleen aika mehevä!
Harmillista noin muuten, että kunnon lenkit ovat pakkasen vuoksi jääneet vähiin ja välipäivinä päästiinkin montulle hengailemaan ja paineita päästelemään. Muuten hyvä, mutta lunta oli sinne kasaantunutkin noin puoli metriä ja meidän päästely olikin sitä, että ihminen käveli ensin ja raivasi tietä ja kolme pientä porsasta tepastelivat tyytyväisenä aurattua polkua pitkin ja irroittelusta ei ollut tietoakaan. Edes Vespa ei viitsinyt vaivautua riekkumaan vaan tyynesti seurasi jonkin matkaa ja päätti hetken päästä poistua ihan itsenäisesti pois extreme-ulkoilusta ja juosta autolle. Onneksi tämä poistuminen jäi vain yritykseksi, koska neidille kuitenkin taisi iskeä paniikki tästä itsenäistymisyrityksestään ja palasi jonon jatkoksi.
Eilen illalla äkkäsimme tuon normaalilenkin yhteydessä käytettävän peltokaistaleen, johon muut ulkoilijat olivat tehneet pienen polun koirineen pellon ympäri. Illalla yhdeksän aikaan ei muita ollut näkösällä, joten yksi kerrallaan riekkumista uskallettiin harjoittaa ja höyryjä tosiaan pääsikin ulos. Vespakin nukkui koko yön kainalossa ilman, että olisi yön aikana keksinyt yhtään "leikkihetkeä luuta heitellen" yöllä.
Työpaikalla ollut juttua siitä, että meillä Iitu nukkuu peiton alla jalkopäässä ja Nilla ja Vespa päät tyynyllä, peiton alla itseni majoittuessa keskelle ja työkaverit eivät ihan tätä uskoneet. Niinpä Vespasta seuraavat kuvat, jotka otettu vuoden ensimmäisenä aamuna. Ensimmäisessä kuvassa neiti ihan unten mailla ja toisessa kuvassa hieman häiriintyneenä paprazzin toiminnasta.
Sen sijaan, että pauke olisi vatsat saaneet kuralle, niin tuhotiimi N & V olivat aatonaattona pöllineet keittiön työtasolta appelsiinipussin ja ahneuksissaan ahmineet onneksi vain yhden hegelmän puoliksi (loput löytyivät sohvan alta) ja työpäivän jälkeen kotiin saapuessa oli vastaanotto ja haju sen mukainen.. 8 ripulikasaa lattialla ja kolmet oksennukset sohvaSSA. Ei siis mitenkään sohvaLLA niin, että ne saisi pois raaputeltua vaan imeytyneenä sisuksiin. Upeeta.. No siinäpä sitten vedettiin vatsalääkkeitä ja saatiin biorytmit ja muutkin hapot kohdalleen, mutta tuoksu on edelleen aika mehevä!
Harmillista noin muuten, että kunnon lenkit ovat pakkasen vuoksi jääneet vähiin ja välipäivinä päästiinkin montulle hengailemaan ja paineita päästelemään. Muuten hyvä, mutta lunta oli sinne kasaantunutkin noin puoli metriä ja meidän päästely olikin sitä, että ihminen käveli ensin ja raivasi tietä ja kolme pientä porsasta tepastelivat tyytyväisenä aurattua polkua pitkin ja irroittelusta ei ollut tietoakaan. Edes Vespa ei viitsinyt vaivautua riekkumaan vaan tyynesti seurasi jonkin matkaa ja päätti hetken päästä poistua ihan itsenäisesti pois extreme-ulkoilusta ja juosta autolle. Onneksi tämä poistuminen jäi vain yritykseksi, koska neidille kuitenkin taisi iskeä paniikki tästä itsenäistymisyrityksestään ja palasi jonon jatkoksi.
Eilen illalla äkkäsimme tuon normaalilenkin yhteydessä käytettävän peltokaistaleen, johon muut ulkoilijat olivat tehneet pienen polun koirineen pellon ympäri. Illalla yhdeksän aikaan ei muita ollut näkösällä, joten yksi kerrallaan riekkumista uskallettiin harjoittaa ja höyryjä tosiaan pääsikin ulos. Vespakin nukkui koko yön kainalossa ilman, että olisi yön aikana keksinyt yhtään "leikkihetkeä luuta heitellen" yöllä.
Työpaikalla ollut juttua siitä, että meillä Iitu nukkuu peiton alla jalkopäässä ja Nilla ja Vespa päät tyynyllä, peiton alla itseni majoittuessa keskelle ja työkaverit eivät ihan tätä uskoneet. Niinpä Vespasta seuraavat kuvat, jotka otettu vuoden ensimmäisenä aamuna. Ensimmäisessä kuvassa neiti ihan unten mailla ja toisessa kuvassa hieman häiriintyneenä paprazzin toiminnasta.
Team Stroganoff toivottaa
oikein riehakasta ja menestyksellistä
vuotta 2010!
oikein riehakasta ja menestyksellistä
vuotta 2010!
