Kartanon asettelua

Olemme siis muuttaneet! Lähiöpäivät ovat taakse jäänyttä elämää ja paluu kotiseudulle on tapahtunut. Itse asiassa melkeimpä vanhan kotipaikan rajanaapuurin. Kaikki kävi todella äkkiä ja yhtä äkkiä sitä oltiinkin kartanon omistajia!! Kartano on siis oikeasti pieni omakotitalo Otalammella, mutta meille se on kartano!! Greykuumeen omaavalle Kepolle riitti myyntipuheeksi "Siinä asuu greyhound naapurissa", niin enempää ei tarvinnut anella.

Nostan hattua niille ihmisille, jotka päättävät muuttaa omakotitalosta pienempään asuntoon, koska voi sitä tavaran määrää, joka nyt muuttaa pienkerrostalosta mukana!!!! Ihan oikeesti!!
Lisäksi kun nyt on vielä ängetty kahden kämpän kamat yhteen autotalliin, ni arvatkaa vain, onko kaikkea kaksi? Eli jos joltain puuttuu jotain tai tarvitsette jotain, niin ottakaa yhteyttä!!!!

Kuten arvata saattaa, niin kaaos on käsillä. Kavereiden suureksi huvitukseksi, siis KOIRATTOMIEN ihmisten ihmetykseksi meillä oli kiire saada tyttöjen huone kuntoon, kun joutuivat jo heti maanantaina jäämään yksin kotiin. Hienosti oli kaikki mennyt ja upea verkkoportti-aitausviritelmäkin oli ihan whippettien omasta toimesta purettu. IHME ja KUMMA: Askarteluseura ei ollut kokoontunut ja kaikki oli mallillaan. Jopa keittiökin oli ihan paikallaan kotiin saapuessa. Toisen oven puinen portti nyt oli vähän siipeensä saanut, mutta kiva, että askartelu rajoittui porttiin..
On hauskaa katsoa koiruuksien rajatonta nautintoa tuosta villinä ja vapaana juoksemisesta. Torstai-illasta saakka ovat menneet pitkin pihaa sellaisella energialla, että luulisi Vespankin jo alkavan väsyä pikkuhiljaa.. (NOT!!!) Lisäbonuksena meidän pihahan on pelkkää ylämäkeä ja sisälläkin on kahdet rappuset, joten stroganoffitaso on taattu! Nillasta alkaa jo huomata muutaman päivän väsymisen, kun illalla nukkumaan kiivetessä alkaa jo puhti olla jaloista pois. Lisäksi kun tavaroita on yritetty paikalleen saattaa, niin Nilla on toiminut hyvävä työnjohtajana ja seurannut perässä koko ajan. Päivän harjoittelun jälkeen porraskävely menee kuin luonnostaan, eikä enää itkua yläkerrasta kuulu.

Ensimmäisen yön lauantaina tytöt viettivät pahvilaatikko-vapaa alueella omassa huoneessaan ja aamupissan jälkeen saivat tulla yläkerran patjalle köllimään. Voi sitä autuuden määrää! Seuraavat yöt onkin menneet omalla patjalla ja ihmetykseksi ovat jopa pysyneet siellä. Viime yöksi saivat vihdoin oman kolmen istuttavan sohvan ylös, joka sitten vastaisuudessa toimii nukkumapaikkana. Kerrottakoon, että oviaukothan on niin kapeat, että sohva piti hinata sisään yläkerran ikkunasta!

Kaiken häslingin keskellä ehdimme käydä näyttäytymässä sunnuntaina Tuomarinkartanolla. Vespa ei valitettavasti päässyt esintymään lainkaan, kun spurttailut ovat ilmeisesti tehtävänsä tehneet ja neiti sitten päätti ontua vasenta etujalkaansa. Eläinlääkäri kävi kehän reunassa toteamassa vaurion ja näin ollen jäimme pois kehästä. Vespa on siis saikkarilla ja ulkoilu pitäisi tapahtua ainoastaan narun päässä ja kaikenlainen riekkuminen kielletty kahden viikon ajan. No joo.. Helpommin sanottu, kuin tehty! Nilla taasen jatkoi samaa linjaa, kuin menneissä näytelmissäkin. Tuloksena AVK3, EH. Ei siis vieläkään skumppaa poksautettu!

Meillähän niitä kaiken maailman marjapuskia on pihassa ja lauantaina Laura sitten "opetti" villit & vapaat hankkimaan elantonsa luonnosta. Vespa on oikeasti syönyt pensaallisen karviaisia eli puska on siis tyhjä ja Iitu puolestaan tyhjentää mustaherukkaa.
Näin siis city-whippetit kotiutuivat maalle nopeasti..

Kun ei irtoo, ni ei!!!

Salonkivaunu pakattiin perjantaina kauhean kiireen kanssa ja suuntana oli näytelmätäyteinen viikonloppu. Ison piipun juurelle parkkeerattiin ja taisi olla aika väsynyttä porukkaa, kun uni taisi tulla samantien. Hyvä, että sai jalat ruuvattua vaunusta alas, kun päät melkein osuivat tyynyyn. Lauantai-päivä vietettiin Forssassa niin hulvattomalla tuulella olleen Tino Peharin hoivissa ja tulokset olivatkin ihan kohtuullisia: Vespa JUK3, ERI ja Nilla AVK2, ERI. Tasaisen laskukauden jälkeen oli siis oikein mukavaa saada vaaleanpunaista nauhaa ja jonkinlaisia luokkasijoituksia ja emännän mieli on taas taistossa mukana. Siis valoa tunnelin päässä...? No karavaani taas tien päälle ja kuonot kohti Poria. Autossa oli tuskaisen kuuma ja tuntui, ettei ilmastoinnistakaan ollut vastaavaa hyötyä. Ei passaa valittaa, kun kohta on taas räntäkelit. Pikkuhippetit saivat vesikastetta matkan varrella ja Yyterin biitsit siinsivät jo mielessä.

Hyvä, että tuli haaveiltua, koska hiekkalaatikko olikin täynnä, eikä meitä päästetty sinne leikkimään. Eipä auttanut, kuin jatkaa matkaa Siikarantaan, jossa Salongille oli onneksi tilaa. Puitteet "romanttiselle" karavaanailulle KePon kanssa olisi olleet muuten ihan kohdallaan, kun saatiin vaunu n. 15m meren rannasta ja kalliolla olisi voinut auringonlaskua katsella jne jne.. Valitettavasti todellisuus iski ja palkitseminen jäi kanavartaisiin, jotka sai itse paistaa, kun matkanjohtaja taas suunnitteli pään tyynyyn kallistamista! Auringonlasku oli ihan jees, kun sitä vaunusta katseli. Sivutuuli nimittäin oli niin järjetön, ettei paljoa tehnyt mieli kallioilla istuskella.. SENTIMENTAL BULLSHI...  :)

Aamulla näytelmät Porissa alkoivatkin ja onneksi saimme olla sisällä suht viileässä hallissa muiden hikoillessa auringon paahteessa. Taas lähdettiin jännittäen liikkeelle, kun Vespa oli JUK2, EHlla ja Nilla osaltaan AVK2, ERI. Tuomarina toiminut Tuula Plathan pohti pitkään ja näin kävi.. No kuitenkin lisäbonuksena saatiin PN4-sija ja pilkka osui omaan nilkkaan, kun Johannan kanssa kai liikaa ehdittiin järjestystäkin pohtia.
On se vaan kumma, kun kaiken tämän yrittämisen jälkeen meitä ei edelleenkään palkita sillä sertilöisellä!!
Onnittelut kuitenkin meitä paremmille ja Bonnywabitin kanssa jatketaan taistelua tulevissa kehissä :).

Kotimatka meni kuitenkin ihan mukavissa tunnelmissa hyvällä mielellä! Eurassa pysähdyttiin autoa jäähdyttelemässä ja grillaamassa viimeiset biffitkin pois ja illalla allekirjoittanut pakotettiin -22'c asteiseen veteen jäiden keskelle, aseella uhaten. Väkipakolla oli talviturkki pois heitettävä!! Voi olla, että uhkailu johtui pienestä naljailusta, kun huomasin Huittisissa, että JOKU oli ilmastointia räplännyt ja koko matka oltiin ajettu ECON-nappi pohjassa..!! :)
Kiva, että oli lämmin ja loppumatka taittuikin hyvin viileässä autossa, viileissä tunnelmissa.. Hihiii...

Tässä vielä pari hymytyttöä viime kesältä..