Menestystä Turussa

Kuva: Jaana Jyläntö / Johanna Gustafsson

Kävimme 14.8.2011 Turun näyttelyssä kääntymässä ja tuloksena oli upea VSP-sijoitus! Tuomarina Luane Williams, USA

ROP Fanfare`s Too Cool To Care / VSP Encautom`s Lovely Vanilla

Ankanpojasta joutseneksi... 22000€!!

Laskinpa tässä huvikseni tätä Nillan tietä juniorista muotovalioksi. Vuonna 2007 kävimme muutamassa pentunäyttelyssä ja ensimmäinen virallinen näyttely on ollut Turussa 26.1.2008, jossa junioriluokka aloitettiin H:lla. Sitkeästi jaksoimme uurastaa ja ensimmäinen serti tuli siis Paula Heikkinen-Lehkoselta 28.6.2009.

Tämän jälkeen oli ylä- ja alamäkeä. Kehuja tuli yhtä paljon, kuin kritiikkiäkin. Parhaimpiin ”lyttäyksiin” taitavat kuulua Oulun H ja EH tai Rovaniemellä saatu EH. Siis kannatti ajaa ”vähän pidemmälle” näyttelyyn näiden tulosten takia vaikka EH onkin hyvä tulos, mutta tässä nyt haettiin ihan jotain muuta!!Tämän jälkeen seuraava onnenpotku olikin Tampereella, jossa itselläkin loksahti suu auki, kun oltiin NUK1, PN3 ja saatiin serti! Miettikääpä millaisessa joukossa!!! Ihan oikeesti...

Niin no, nälkä kasvaa syödessä! ”Ei olisi enää, kuin siitä yhdestä kiinni”. ”Kyllä se sieltä tulee, kun vaan jaksat yrittää”. ”Ei, kyllä se nyt on vähän liian lihava”. ”Anna sille enemmän ruokaa”. Jne jne jne.... Mutta jaksettiin yrittää ja kannustajia riitti!! Kiitos siitä!

Tässäpä hieman tilastoa:
26.1.2008 – 3.7.2011

3 x H
31 x EH
28 x ERI

3 x Varaserti
3 x Serti

36 luokkasijoitusta
6 Paras narttu-sijoitusta

Tässä vaiheessa joku saattaisi kutsua hulluksi... Voidaan kuitenkin todeta, että mielipiteet ovat tässä jonkin verran vaihdelleet..
Sitten päästään itse asiaan eli kustannuksiin:

Vuosi 2008
24 näyttelyä, noin 6678km
Jos lasketaan, että ilmoittautumismaksu olisi ollut n. 35€ ja diesel n. 1€ / L, niin kokonaiskustannukset noin 7518€


Vuosi 2009
16 näyttelyä, n. 6461km, kustannus n. 7021€


Vuosi 2010
16 näyttelyä, n.3686km, kustannus n. 4246€


Vuosi 2011
12 näyttelyä, n. 3068km, kustannus n. 3488€


Yhteenveto: 67 näyttelyä, 18692km,
kustannus noin 22274€. Ei paha.....?


Ottaen vielä huomioon, että 2008 – 2009 Iitu kulki mukana. 2010 oli Vespa ilmoitettu muutamaan näyttelyyn. Ja kustannuksiin ei ole laskettu luetteloita, jos sellaisen sattui ostamaan, leirintä- ja hotellimaksuja, ruokailuja, näyttelybokseja ym ym.. Tänä vuonna on vielä Oulun reissu kokonaan tekemättä, joten tilastothan menevät kokonaan uusiksi!!


Harrastaminen on halpaa ja oisi ne rahat kai voinut huonomminkin käyttää...?

Silmissäsi näen sen....

Nyt oli aivan pakko harjoittaa suurta vääryyttä ja "varastaa" Kirsi Aallon (Whiptails kennel) ottama kuva, jossa katse kertoo kaiken. Tarina ei koskaan kerro saiko tämä handlerin "spanielin katse" aikaan avoimen luokan voiton ja sitä myötä sen sertin?

 

Kuva: Kirsi Aalto

SE ON SIINÄ!!!!

Team Stroganoff ylpeänä esittää:

Encautom's Lovely Vanilla, Suomen muotovalio



Kuva: Kirsi Aalto



Niin siinä sitten kävi, että sitkeys palkitaan.
Karjaalla 3.7.2011 Jelena Kruus Virosta antoi Nillalle sen kauan kaivatun, viimeisen sertin ja neiti valioitui vihdoin ja viimein!! Edellispäivänä Juvalla saimme Harry Tastilta varasertin, koska kuumuus teki tehtävänsä ja Nilla päätti lopettaa esiintymisensä (kuten monta kertaa aiemminkin) ja parempi siis voitti. Joka tapauksessa fiilikset lauantaina olivat aivan loistavat ja sunnuntaina ennemminkin lähdettiin hakemaan hyvää arvostelua. Toisin kävi ja loppu onkin historiaa!!!

Nyt siis Nilla pääsee viettämään niitä ansaittuja "eläkepäiviään", tosin muutama reissu vielä tehdään, koska olemmehan jo ilmoittautuneet osaan loppukesän näyttelyistä, mutta ehkäpä ei kuitenkaan enää tarvitse tuomarimetsästystä harrastaa.. Niin ja Kepolle luvattu palkintokin on tulossa..

Sen sijaan Vespa saisi nyt alkaa vankentumaan, jotta pääsisi missimittoihin ja Nillan sertin myötä ei "tarvitse" enää kaikkia Suomen näyttelyitä kiertää vaan voimme osallistua Iitunkin kanssa maastoihin!

Tässäpä siis tällainen pikapäivitys, koska tämä tapahtuma piti päästä jakamaan koko maailman kanssa. Koetetaan parantaa tapojamme ja saada parempaa tiedoitustoimintaa aikaiseksi!

Rakkaat kiitokset teille kaikille,

jotka olette meitä jaksaneet kannustaa,

ettekä antaneet heittää kirvestä kaivoon vaan jaksoitte uskoa,

että tulos on saavutettavissa!

Te tiedätte millaisen työn takana tämä tulos oli!!!

Uusia perheenjäseniä!!

Tässäpä pikaista päivittelyä..
Valitettavasti aika tuntuu menevän ihan kaikkeen muuhun, kuin tänne päivittelemiseen, joten kaikki kunnia niille, jotka innokkaasti jaksavat omia blogejaan päivitellä. Lisäksi pitäisi roikkua vielä Facebookissa ja kirjoitella sähköpostia niille kavereille, joihin viime aikoina tuo yhteydenpito on jäänyt vähemmälle! Tässä siis anteeksipyyntö kaikille niille, jotka koette jääneenne viime aikoina paitsioon yhteydenpidossa. ANTEEKSI!!

No kuten tuo otsikkokin kertoo, niin iloksemme saimme adoptoitua pikku-kissakaksoset Padasjoelta. Eräänä päivänä heistä Apulassa ilmoiteltiin ja illalla pikkukissat köllöttelivät jo sohvalla. Tutustuminen neiti-koiriin meni oikein hyvin ja yllätyksekseni muuttoa seuranneena päivänä Takku-neiti köllötteli jo Iitun kainalossa. Rotta-herra taasen on vieläkin hieman "varautunut" koirien suhteen, etenkin Vespan pinnaa koetellaan kovin. Herra ei siis suvaitse koiran lähestyvän häntä vaan sähisee ja sylkee, kuin paraskin tiikeri, mutta jos Rottaa itseään kiinnostaa mennä koiran viereen, niin se on ihan ok. Vespa taasen ei pysty käsittämään, miksi pörriäiset saavat juosta ja rallata sisällä sydämensä kyllyydestä, mutta Vespan osallistuessa leikkiin, kaikki vain sähisevät ja sylkevät?? Vaikka Vespa yrittää leikkiä niiiin kiltisti, että vain osa matoista on aivan rullalla??

Takku miettii ja Vespaa pänniii

Rotta on miehiseen tyyliin vallannut kaukosäätimen itselleen

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa sujui rennoissa merkeissä

Kartanon asettelua

Olemme siis muuttaneet! Lähiöpäivät ovat taakse jäänyttä elämää ja paluu kotiseudulle on tapahtunut. Itse asiassa melkeimpä vanhan kotipaikan rajanaapuurin. Kaikki kävi todella äkkiä ja yhtä äkkiä sitä oltiinkin kartanon omistajia!! Kartano on siis oikeasti pieni omakotitalo Otalammella, mutta meille se on kartano!! Greykuumeen omaavalle Kepolle riitti myyntipuheeksi "Siinä asuu greyhound naapurissa", niin enempää ei tarvinnut anella.

Nostan hattua niille ihmisille, jotka päättävät muuttaa omakotitalosta pienempään asuntoon, koska voi sitä tavaran määrää, joka nyt muuttaa pienkerrostalosta mukana!!!! Ihan oikeesti!!
Lisäksi kun nyt on vielä ängetty kahden kämpän kamat yhteen autotalliin, ni arvatkaa vain, onko kaikkea kaksi? Eli jos joltain puuttuu jotain tai tarvitsette jotain, niin ottakaa yhteyttä!!!!

Kuten arvata saattaa, niin kaaos on käsillä. Kavereiden suureksi huvitukseksi, siis KOIRATTOMIEN ihmisten ihmetykseksi meillä oli kiire saada tyttöjen huone kuntoon, kun joutuivat jo heti maanantaina jäämään yksin kotiin. Hienosti oli kaikki mennyt ja upea verkkoportti-aitausviritelmäkin oli ihan whippettien omasta toimesta purettu. IHME ja KUMMA: Askarteluseura ei ollut kokoontunut ja kaikki oli mallillaan. Jopa keittiökin oli ihan paikallaan kotiin saapuessa. Toisen oven puinen portti nyt oli vähän siipeensä saanut, mutta kiva, että askartelu rajoittui porttiin..
On hauskaa katsoa koiruuksien rajatonta nautintoa tuosta villinä ja vapaana juoksemisesta. Torstai-illasta saakka ovat menneet pitkin pihaa sellaisella energialla, että luulisi Vespankin jo alkavan väsyä pikkuhiljaa.. (NOT!!!) Lisäbonuksena meidän pihahan on pelkkää ylämäkeä ja sisälläkin on kahdet rappuset, joten stroganoffitaso on taattu! Nillasta alkaa jo huomata muutaman päivän väsymisen, kun illalla nukkumaan kiivetessä alkaa jo puhti olla jaloista pois. Lisäksi kun tavaroita on yritetty paikalleen saattaa, niin Nilla on toiminut hyvävä työnjohtajana ja seurannut perässä koko ajan. Päivän harjoittelun jälkeen porraskävely menee kuin luonnostaan, eikä enää itkua yläkerrasta kuulu.

Ensimmäisen yön lauantaina tytöt viettivät pahvilaatikko-vapaa alueella omassa huoneessaan ja aamupissan jälkeen saivat tulla yläkerran patjalle köllimään. Voi sitä autuuden määrää! Seuraavat yöt onkin menneet omalla patjalla ja ihmetykseksi ovat jopa pysyneet siellä. Viime yöksi saivat vihdoin oman kolmen istuttavan sohvan ylös, joka sitten vastaisuudessa toimii nukkumapaikkana. Kerrottakoon, että oviaukothan on niin kapeat, että sohva piti hinata sisään yläkerran ikkunasta!

Kaiken häslingin keskellä ehdimme käydä näyttäytymässä sunnuntaina Tuomarinkartanolla. Vespa ei valitettavasti päässyt esintymään lainkaan, kun spurttailut ovat ilmeisesti tehtävänsä tehneet ja neiti sitten päätti ontua vasenta etujalkaansa. Eläinlääkäri kävi kehän reunassa toteamassa vaurion ja näin ollen jäimme pois kehästä. Vespa on siis saikkarilla ja ulkoilu pitäisi tapahtua ainoastaan narun päässä ja kaikenlainen riekkuminen kielletty kahden viikon ajan. No joo.. Helpommin sanottu, kuin tehty! Nilla taasen jatkoi samaa linjaa, kuin menneissä näytelmissäkin. Tuloksena AVK3, EH. Ei siis vieläkään skumppaa poksautettu!

Meillähän niitä kaiken maailman marjapuskia on pihassa ja lauantaina Laura sitten "opetti" villit & vapaat hankkimaan elantonsa luonnosta. Vespa on oikeasti syönyt pensaallisen karviaisia eli puska on siis tyhjä ja Iitu puolestaan tyhjentää mustaherukkaa.
Näin siis city-whippetit kotiutuivat maalle nopeasti..

Kun ei irtoo, ni ei!!!

Salonkivaunu pakattiin perjantaina kauhean kiireen kanssa ja suuntana oli näytelmätäyteinen viikonloppu. Ison piipun juurelle parkkeerattiin ja taisi olla aika väsynyttä porukkaa, kun uni taisi tulla samantien. Hyvä, että sai jalat ruuvattua vaunusta alas, kun päät melkein osuivat tyynyyn. Lauantai-päivä vietettiin Forssassa niin hulvattomalla tuulella olleen Tino Peharin hoivissa ja tulokset olivatkin ihan kohtuullisia: Vespa JUK3, ERI ja Nilla AVK2, ERI. Tasaisen laskukauden jälkeen oli siis oikein mukavaa saada vaaleanpunaista nauhaa ja jonkinlaisia luokkasijoituksia ja emännän mieli on taas taistossa mukana. Siis valoa tunnelin päässä...? No karavaani taas tien päälle ja kuonot kohti Poria. Autossa oli tuskaisen kuuma ja tuntui, ettei ilmastoinnistakaan ollut vastaavaa hyötyä. Ei passaa valittaa, kun kohta on taas räntäkelit. Pikkuhippetit saivat vesikastetta matkan varrella ja Yyterin biitsit siinsivät jo mielessä.

Hyvä, että tuli haaveiltua, koska hiekkalaatikko olikin täynnä, eikä meitä päästetty sinne leikkimään. Eipä auttanut, kuin jatkaa matkaa Siikarantaan, jossa Salongille oli onneksi tilaa. Puitteet "romanttiselle" karavaanailulle KePon kanssa olisi olleet muuten ihan kohdallaan, kun saatiin vaunu n. 15m meren rannasta ja kalliolla olisi voinut auringonlaskua katsella jne jne.. Valitettavasti todellisuus iski ja palkitseminen jäi kanavartaisiin, jotka sai itse paistaa, kun matkanjohtaja taas suunnitteli pään tyynyyn kallistamista! Auringonlasku oli ihan jees, kun sitä vaunusta katseli. Sivutuuli nimittäin oli niin järjetön, ettei paljoa tehnyt mieli kallioilla istuskella.. SENTIMENTAL BULLSHI...  :)

Aamulla näytelmät Porissa alkoivatkin ja onneksi saimme olla sisällä suht viileässä hallissa muiden hikoillessa auringon paahteessa. Taas lähdettiin jännittäen liikkeelle, kun Vespa oli JUK2, EHlla ja Nilla osaltaan AVK2, ERI. Tuomarina toiminut Tuula Plathan pohti pitkään ja näin kävi.. No kuitenkin lisäbonuksena saatiin PN4-sija ja pilkka osui omaan nilkkaan, kun Johannan kanssa kai liikaa ehdittiin järjestystäkin pohtia.
On se vaan kumma, kun kaiken tämän yrittämisen jälkeen meitä ei edelleenkään palkita sillä sertilöisellä!!
Onnittelut kuitenkin meitä paremmille ja Bonnywabitin kanssa jatketaan taistelua tulevissa kehissä :).

Kotimatka meni kuitenkin ihan mukavissa tunnelmissa hyvällä mielellä! Eurassa pysähdyttiin autoa jäähdyttelemässä ja grillaamassa viimeiset biffitkin pois ja illalla allekirjoittanut pakotettiin -22'c asteiseen veteen jäiden keskelle, aseella uhaten. Väkipakolla oli talviturkki pois heitettävä!! Voi olla, että uhkailu johtui pienestä naljailusta, kun huomasin Huittisissa, että JOKU oli ilmastointia räplännyt ja koko matka oltiin ajettu ECON-nappi pohjassa..!! :)
Kiva, että oli lämmin ja loppumatka taittuikin hyvin viileässä autossa, viileissä tunnelmissa.. Hihiii...

Tässä vielä pari hymytyttöä viime kesältä..